Täällä saa olla justihinsa sellaanen kun on

Juuret Fyrrykyröön rantasavessa

Olen eläväinen 32-vuotias nuori nainen Kyrönmaalta, alun perin kotoisin Vähästäkyröstä. Lapsuuteni oli onnellista ja maanläheistä. Asuimme taajama-alueella omakotitalossa joen rannalla, isäni kotitila oli noin 8 kilometrin päässä Tervajoella. Pohjanmaan lakeuksista ja jokimaisemasta tuli minulle tärkeitä ja tuttuja jo lapsena. Viisitoistavuotiaana hartiani levenivät kummasti, kun soutelin vikittelemässä toisella puolella jokea asuvaa kalastajapoikaa. Poika ei lämmennyt kuin haukien uistelulle, minulle tuli kovetut selkälihakset.

Lukion kävin Vaasassa ja sen jälkeen lähdin neljäksi vuodeksi metsäopintojen pariin Ähtäriin. Valmistuttuani insinööriksi palasin kotiini ja vaihtelevasti opiskelin ja välillä olin töissä. Vuonna 2003 päätin vaihtaa alaa ja siirtyä varman työllistymisen piiriin terveysalalle. Tyypilliseen tapaani tuolloin, suunnitelma piti toteuttaa heti, ja ainoa järkevä vaihtoehto opinahjoksi oli Tampereella, joten sinne vei tieni.

Tie Tampereelta

Vielä vuonna 2005 olin varma, että Vähäänkyröön en enää takaisin muuta. Haaveilin muuttavani Tampereelta sairaanhoitajaksi valmistuttuani Valkeakoskelle. Se tuntui sopivalta paikalta, sopivan pieni kaupunki ja ainakin siellä tuntemani henkilöt olivat hyviä tyyppejä. Mikäli sairaanhoitajan työt eivät välillä enää kiinnostaisi, niin voisin soveltaa edellistä ammattiani metsätalousinsinöörinä metsäteollisuuspuolella. Valkeakosken maisemat ovat kuin Jalasjärveltä ja kaupunki seinäjokimainen. Helppoa elämää suoralle pohjalaiselle nuorelle naiselle. Sellutehtaan hajukin toi mieleen mukavat muistot kahdesta kesätyöjaksosta Uumajassa paperitehtaan puutavaran vastaanotossa.

Kesän 2006 ja tulevan joulun seudun vietin taas kotosalla Vähässäkyrössä tehden töitä sairaanhoitajan sijaisena. Ja silloin se iski: hengittämisen helppous. Eipä ollut enää selittelemistä omassa itsessäni, eikä tarvinnut äkkipikaisen naisen odotella hitaiden hämäläisten verkkaista päätöksentekoa. Huomasin kerta kerran jälkeen, miten Parkanon metsien jälkeen kolmostietä ajellessani Jalasjärvellä lakeuksien avautuessa mieli rentoutui. Ja Laihian kohdalla liikennevaloissa Kyröntielle kääntyessäni tunsin jo olevani kotonani. Jos kravatti olisi ollut kaulassa, niin solmu olisi auennut kuin itsestään.

Rantaruottalaanen rakkaustarina

Valmistuttuani sairaanhoitajaksi keväällä 2007 päädyin Vaasan keskussairaalaan töihin. Ja sain taas harjoittaa ruotsintaitoni sujuvaksi. Sairaanhoitajan raskas työ sai vastapainoa asumisesta isäni kotitilalla, yksin noin 200-neliöisessä talossa parin kissan kanssa. Sitten rakastuin mustasaarelaiseen poikamieheen, joka oli aiemmin muuttanut Kemiöstä Pohjanmaalle. Kaksikielisyys sopi minulle hyvin ja muutinkin melkein vuoden ajaksi Österhankmon kylään. Sain lämpimän vastaanoton ja liityinpä vielä paikalliseen Martta-yhdistykseen. Österhankmon kylä on ihana idylli, sitä kaipaan yhä.

Äiteen helmoos ja isän pultus kiinni

Vuoden jälkeen rakkaus laimentui niin, että päätin muuttaa isäni ja äitini peräkammarin likaksi miettimään asioita rauhassa. Miettiminen venyi useammaksi kuukaudeksi. Kotona asuminen oli mukavaa, mutta jotain oli kuitenkin tehtävä. Päätin ostaa joko Vaasasta, Mustasaaresta tai Laihialta rivitalo-osakkeen. Sopivin vaihtoehto löytyi Laihialta, sopivasti yhden kilometrin päästä kaupoista, ja terveyskeskuskin oli muutaman sadan metrin päässä. Kaiken suunnittelun takana oli ajatus, että vanhempani voisivat muuttaa vanhoille päivilleen asuntoon ja minä siirtyisin heidän taloonsa Vähäänkyröön.

Ja täällä sitä asutaan, leppoisasti ja sopivan välimatkan päässä joka paikasta. Töihin ajelen 20 minuutissa, kotiin isää ja äitiä tervehtimään 15 km, veljeni asuu noin 6 km:n päässä. Kaikki tärkeimmät palvelut sijaitsevat kilometrin säteellä asuinpaikastani.

Katkennut napanuora on välillä kuroutunut takaisin kiinni ja venynyt ja paukkunut. Koko perheen kesken on sovittu keskinäisestä huolenpidosta ja samalla tilasta elää oman päänsä mukaan. Kissani toimittaa vanhempieni ainoan lapsenlapsen virkaa ja on tärkeä osa perhettä.

Täällä Kyrönmaalla on ollut turvallinen ympäristö eheytyä ja kasvaa ihmisenä. Jos haluaa vetää roolia, voi mennä hienohelmaisena korkokengissä kävelemään Vaasan torille. Vähässäkyrössä ja Laihialla on taas helppo käydä verkkareissa tukka pystyssä ja aamutohvelit jalassa ostamassa appelsiineja ja kissanruokaa.

- Täällä saa olla justihinsa sellaanen kun on.

Päivitetty 14.10.2014, Kello 14.53, Crea Admin.